Tutkimus haastaa käsityksen tekoälystä: akateeminen “keskimääräinen älykkyys” ohjaa sen käyttöä

AI & SOCIETY -lehdessä julkaistu tapaustutkimus esittää, että korkeakouluissa käytettyä tekoälyä pitäisi ymmärtää vähemmän “keinotekoisena älynä” ja enemmän teknologiana, joka heijastaa yliopistojen omia normeja ja arviointikäytäntöjä. Tekijä Jason T. Owen kutsuu tätä ilmiötä nimellä “keskimääräinen älykkyys” (Average Intelligence): tekoäly järjestyy ja toimii sen mukaan, mitä akateemiset instituutiot palkitsevat ja mittaavat. Artikkeli tarttuu ajankohtaisiin huoliin tekoälyn yleistymisestä opetuksessa. Kun tekoälytyökalut juurtuvat osaksi opiskelun arkea, esiin nousevat kysymykset akateemisesta rehellisyydestä, kriittisen ajattelun heikkenemisestä ja “aidon oppimisen” rapautumisesta. Aidolla oppimisella viitataan oppimiseen, jossa opiskelija todella rakentaa ymmärrystä eikä ainoastaan tuota hyväksyttävää tekstiä. Owen yhdistää käsitteellisen tarkastelun ja empiirisen aineiston. Aineisto koostuu kolmesta kymmenestä kandidaattiopiskelijoiden esseestä, joissa käsiteltiin tekoälyn vaikutusta akateemisessa ympäristössä. Esseitä analysoitiin niin sanotulla monimenetelmällisellä otteella, eli yhdistämällä useita analyysitapoja. Tekijän mukaan aineisto tarjoaa alustavan tilannekuvan opiskelijoiden toistuvista näkemyksistä tekoälyn roolista korkeakoulussa. Tutkimuksen ydinväite on, että tekoälykeskustelu yliopistoissa ei ole vain teknologiapolitiikkaa, vaan keskustelua siitä, millaista osaamista ja oppimista korkeakoulut ylipäätään pitävät tavoiteltavana – ja miten arviointi muokkaa sitä, mihin tekoäly päätyy soveltumaan. Lähde: A case study: rethinking “Average Intelligence” and the artificiality of AI in academia, AI & SOCIETY.