Uusi eco-kognitiivinen näkemys: laskenta kuvataan ihmisen kulttuurisena ajatteluna

Laskenta ei ole vain koneiden suorittamaa teknistä prosessia, vaan ihmisen ajattelun ja kulttuurin muovaamaa toimintaa, jossa ympäristö ja esineet osallistuvat tiedon syntyyn. Tämän näkökulman nostaa esiin AI & SOCIETY -lehdessä julkaistu Gordana Dodig-Crnkovicin teksti, joka käsittelee Lorenzo Magnanin kirjaa *Eco-cognitive computationalism*. Magnani on aiemmissa teoksissaan tarkastellut abduktiota eli päättelyä, jossa etsitään paras mahdollinen selitys havaintoihin, sekä kognition ekologiaa: ajatusta siitä, että inhimillinen päättely kehittyy vuorovaikutuksessa mielten, artefaktien ja ympäristöjen kanssa. Uusi kirja jatkaa samaa linjaa tuomalla laskennan tähän kehykseen. Kirjassa laskenta kuvataan inhimillisenä kognitiivisena toimintana ja pitkäkestoisena prosessina, jossa “tietämättömiä entiteettejä” muokataan vähitellen kognitiivisiksi välittäjiksi. Tällä Magnani viittaa siihen, miten esimerkiksi välineet, merkkijärjestelmät ja konkreettiset materiaalit voivat tulla osaksi ajattelua, kun niitä käytetään selittämiseen, esittämiseen ja ongelmanratkaisuun. Keskeisiä mekanismeja ovat abduktio, representaatio eli asioiden esittäminen jonakin mallina tai kuvauksena, sekä materiaalinen tekeminen ja vuorovaikutus. “Eco” viittaa tässä viitekehyksessä siihen, että laskentaa tarkastellaan historiallisessa ja kulttuurisessa yhteydessä: laskennalliset käytännöt eivät synny tyhjiössä, vaan nivoutuvat siihen, miten ihmiset oppivat, rakentavat välineitä ja jakavat tietoa. Lähde: Eco-cognitive computationalism, AI & SOCIETY.