Fiktio rakentaa kuusi toistuvaa mallia tekoälyn ja ihmisen rinnakkaiselosta

Junichi Hoshinon AI & SOCIETY -lehdessä julkaistu tutkimus tarkastelee, miten fiktion tekoälyhahmot muovaavat kulttuurista mielikuvitusta ja valmiutta ajatella tekoälyn ja ihmisen rinnakkaiseloa. Ajatus on, että tarinat eivät vain viihdytä, vaan tarjoavat yleisölle ikään kuin “prototyyppejä” siitä, millaisia suhteita tekoälyyn voidaan kuvitella. Aineistona oli 42 teosta, jotka ulottuvat antiikin mytologiasta nykypäivän elokuviin, animeen ja peleihin. Hoshino analysoi tekoälyhahmoja nimenomaan kerronnallisina rakennelmina: niille annetaan toimijuutta, tunteiden ilmaisua tai sosiaalisia rooleja, jotka ohjaavat katsojan ja lukijan tulkintaa. Teoksia käytiin läpi kuvailevan koodauskehikon avulla neljästä suhteellisuuden ulottuvuudesta. Näitä olivat puhuttelutapa (miten tekoälyyn viitataan tai sitä puhutellaan), suhteen rakenne (minkälainen sidossuhde ihmisen ja tekoälyn välille rakentuu), autonomia (kuinka itsenäisenä hahmo esitetään) sekä tunteiden syvyys (millainen emotionaalinen ulottuvuus hahmolla ja suhteella on). Analyysissä tunnistui kuusi toistuvaa kerronnallista tyyppiä: työkalut, auttajat, hoivaajat, kumppanit, etsijät ja ylittäjät. Nämä ryhmittyivät edelleen kolmeen laajempaan rinnakkaiselon vaiheeseen: välineelliseen, relationaaliseen ja autonomiseen. Tutkimus nostaa esiin myös käsitteen ”typologinen siirtymä”, jolla kuvataan, miten tekoälyhahmot voivat liikkua tyypistä tai vaiheesta toiseen tarinan edetessä. Lähde: Fictional prototypes of AI–human coexistence and relationality, AI & SOCIETY.