Talouskasvu nojaa hauraaseen tietosilmukkaan – ja siihen, ettei uutta tietoa estetä

Talouskasvu ei tutkimuksen mukaan ole ihmiskunnan “normaali tila”, vaan poikkeus: vasta viimeiset pari vuosisataa ovat tuoneet pitkäkestoista vaurastumista verrattuna pitkään stagnation aikaan. AI & SOCIETY -lehdessä julkaistussa kirjoituksessa Johnny Chan palaa taloustieteen ajankohtaiseen keskusteluun ja korostaa, miten kasvu syntyy yllättävän arkisesta mutta ratkaisevasta institutionaalisesta työstä. Chan nojaa erityisesti taloushistorioitsija Joel Mokyrin ajatukseen kahden tiedonlajin vuorovaikutuksesta. “Propositionaalinen tieto” tarkoittaa ymmärrystä siitä, miksi jokin ilmiö toimii (selitykset, periaatteet ja teoria). “Preskriptiivinen tieto” taas tarkoittaa käytännön ohjeita siitä, miten jokin tehdään (menetelmät, työkalut ja taidot). Moderni kasvu käynnistyi, kun nämä alkoivat ruokkia toisiaan yhteiskunnissa, joissa uutta tietoa sai esittää ja testata ilman, että loukkaantuneet egot tai eturyhmät pysäyttivät kehityksen. Keskeinen käänne oli Chanin mukaan se, että kokeilu ja mittaaminen yhdistivät filosofisen ajattelun käsityöläisyyteen: “hyödyllinen tieto” alkoi kasvaa pääoman tavoin, ja elintaso seurasi perässä. Ajatus on yksinkertainen mutta epämukava, Chan kirjoittaa: kasvu lepää hauraalla silmukalla, jonka voi myös katkaista. Kirjoitus viittaa lisäksi siihen, että taloustieteen Nobel-palkinnon toinen puoli myönnettiin Philippe Aghionille ja Peter Howittille, jotka muotoilivat mallin jatkuvasta uudistumisesta – ilmiöstä, jonka tavalliset ihmiset kokevat toimialojen myllerryksenä. Lähde: AI and the boring institutional work that makes growth real, AI & SOCIETY.