Tekoälyn lisäämä abstraktio voi rapauttaa insinööritaitoja, kirjoittaa tutkija

Tekoälyn ja automaation kasvava rooli ohjelmisto- ja järjestelmäkehityksessä voi tehdä insinöörityöstä aiempaa enemmän valvontaa kuin varsinaista ongelmien ratkaisua, arvioi Sujithra Periasamy AI & SOCIETY -lehdessä julkaistussa kirjoituksessaan. Periasamyn mukaan insinööriosaaminen on perinteisesti rakentunut suoran "vikojen kohtaamisen" kautta: virheet näkyivät konkreettisesti esimerkiksi palaneina jälkinä piirilevyllä, epäloogisena käyttäytymisenä ohjelmassa tai sitkeinä käännösvirheinä, joita ratkottiin työkaluilla kuten mittalaitteilla, lokitiedoilla ja virheenkorjaimilla. Tällainen tekeminen opetti syy–seuraussuhteita ja sitä, miten järjestelmät pettävät. Kirjoituksen ydinväite on, että nykyisessä kehitysympäristössä tämä kosketus epäonnistumiseen etääntyy. Virheitä "käsitellään ylävirrassa": järjestelmien tilaa tulkitsevat tekoälyavusteiset hallintanäkymät, ja vikatilanteita paikkaavat automatisoidut hallintakerrokset. Kun ongelmat suodattuvat ja korjautuvat abstraktiokerrosten läpi, insinööri voi Periasamyn mukaan jäädä seuraamaan prosessia sen sijaan, että ymmärtäisi perimmäisen syyn. Periasamy esittää, että taustalla on väärinkäsitys siitä, miten insinöörikompetenssi rakentuu: taito ei synny pelkästään sujuvista työkaluista, vaan siitä, että joutuu kamppailemaan vikojen kanssa ja oppii lukemaan järjestelmän käyttäytymistä. Kirjoitus nostaa esiin huolen siitä, että liian sileä abstraktio voi lopulta häivyttää juuri ne syy–seuraussuhteet, joihin tekninen ymmärrys perustuu. Lähde: The vanishing engineer: how AI abstraction is de-skilling an entire generation, AI & SOCIETY.