Suomen oppiminen sovelluksilla vaatii toimijuutta – portfolioanalyysi tarkastelee, miten se rakentuu

Yhdysvaltalaisopiskelijoiden suomen kielen opiskelu digisovelluksilla onnistuu paremmin, kun oppijat pystyvät ottamaan aktiivisen roolin eli toimijuuden omassa oppimisessaan. Elisa Räsäsen tutkimus tarkastelee, millaisia käytäntöjä tarvitaan, jotta opiskelijat eivät vain “käytä sovellusta”, vaan oppivat ohjaamaan omaa etenemistään tilanteessa, jossa suomen kielelle on usein vähän arjen harjoittelumahdollisuuksia.

Tutkimuksen aineistona olivat suomen kielen yliopistokurssilla Yhdysvalloissa tehdyt portfoliot. Portfoliotehtävä kokosi opiskelijoiden kuvauksia ja pohdintoja siitä, miten he hyödynsivät digitaalisia sovelluksia oppimisessaan. Aineistoa analysoitiin diskurssianalyysilla, eli kielenkäytön ja merkitysten tarkastelulla. Lisäksi työssä hyödynnettiin niin sanottua nexus-analyysiä, jossa huomio kohdistuu kolmeen tasoon: oppijan “historiallinen keho” (taustat, kokemukset ja tottumukset), “vuorovaikutusjärjestys” (tilanteiset roolit ja suhteet) sekä “paikan diskurssit” (ympäristön puhetavat ja odotukset).

Räsäsen artikkeli tuo esiin, että oppijan toimijuus ja teknologian kanssa muodostuva “symbioottinen toimijuus” ovat keskeisiä, kun kielitaitoa rakennetaan sovellusten avulla. Tavoitteena on tukea opettajien käytänteitä niin, että opiskelijat oppivat ottamaan vastuuta ja suuntaamaan oppimistaan myös silloin, kun kieltä ei pääse helposti harjoittelemaan kasvokkain.

Lähde: Learner agency and symbiotic agency with technology in language learning with digital applications, Finnish Universities (AI Research).