Suuret tutkimusryhmät horjuttavat mittarikeskeistä arviointia – tekijyys voi tarjota uudenlaista tunnustusta

Suuret, useiden organisaatioiden yhteiset tutkimushankkeet ovat muuttaneet sitä, miten tieteessä tehdään työtä – ja samalla sitä, miten tekijyys ja meriittien jakaminen ymmärretään. Ricardo A. Correian näkökulma-artikkeli käsittelee, voisivatko suurten tutkimustiimien tekijyyskäytännöt auttaa uudistamaan tutkijoiden arviointia, joka nojaa usein vahvasti määrällisiin mittareihin.

Correia kuvaa, että laajoissa konsortioissa perinteinen ajatus selkeästä tekijälistasta ja yksittäisen tutkijan “omasta” julkaisupanoksesta joutuu koetukselle. Kun kirjoittajia on paljon ja tehtävät ovat erikoistuneita, tekijyydestä tulee aiempaa monimuotoisempi ilmiö: samaan tutkimukseen voi sisältyä hyvin erilaisia panoksia, joita perinteiset mittarit eivät välttämättä erottele.

Artikkeli tarkastelee määrällisten arviointimittareiden hyötyjä ja ongelmia. Määrälliset mittarit voivat tuoda arviointiin näennäistä selkeyttä ja vertailtavuutta, mutta Correian mukaan suuret tekijäjoukot voivat myös heikentää tällaisten mittareiden tulkittavuutta ja käyttökelpoisuutta. Jos julkaisuun liitetään pitkät tekijälistat, on vaikeampi päätellä, mitä kukin on tehnyt ja mitä yksittäisen tutkijan ansiot käytännössä tarkoittavat.

Samalla tekijyysnormien kehitys voi Correian mukaan avata uusia tapoja tunnistaa tutkimuksen tekemisen kannalta olennaisia, mutta nykyisin aliarvostettuja panoksia. Näkökulma ehdottaa, että tekijyyskäytäntöjen tarkastelu ja mahdollinen uudistaminen voisi tukea laajempaa muutosta kohti arviointia, joka tunnistaa tutkimustyön moninaiset muodot nykyistä paremmin.

Lähde: Recognition in numbers: can authorship norms in large research teams help reform research assessment practices?, Finnish Universities (AI Research).